Väsyttää. Siis käsittämätöntä miten ihmistä voikaan väsyttää. Hetki sitten nuokuin sängyssä kaverina karkkipeli kännykässä ja odottelin, että pääsen heittämään isomman pojan kouluun. Pakko oli laittaa kännykkä piippaamaan puoli ysiltä, kun silmät eivät meinanneet pysyä auki. Nyt ryystän beroccaa ja haaveilen, että josko tällä vaikka heräisi.

Viikonloppu oli jotenkin ihan yhtä myllerrystä. Kirjoittelinkin jo noista ajatuksista, jotka liittyvät miehen työhön. Eivät ne niin yksinkertaisia ole, mutta joskus vaikeista asioista ei kai pitäisi tehdä yhtään enempää vaikeita. Ja mistä sitä tietää, jos me vaikka saisimme miehen kanssa elämämme uuteen nousuun tämän myötä? Joskus parhaat jutut ovat niitä, joita ei noin vain pystyisi kuvittelemaankaan.

Minulle tuli viikonloppuna tarjous tehdä jotain, jota en ole koskaan ajatellut tekeväni. Yksi kaveri tekee tällä hetkellä omakustannelevyä ja pyysi minua soittamaan mukaan. En minä mielestäni kovin kummoinen ole, mutta ovat monet tietysti kehuneet ja jos kerran kaverille kelpaan, niin… Kaipa se sitten. Viikonloppuna koesoittelin muutamia pätkiä. Kaveri suunnittelee, että levy ilmestyisi ihan lähiaikoina vielä. Huh huh. Tulee kiire.

Rakas lähti eilen illalla kotiin. Oli taas jotenkin ihan hassua elää ensin pari päivää Rakkaan ja lasten kanssa ja sitten oltiin pari päivää saman katon alla minä, Mies, Rakas ja lapset. Oli paljon hyvää, mutta samalla nämä päivät muistuttivat minua siitä miten erilainen ajatusmaailma minulla ja Rakkaalla on ja ehkäpä siinä sivussa myös niistä Miehen hyvistä puolista.

Eilen meillä oli vieraita. Olin aamusta tosi innoissani. Ihana olla tuollaisella porukalla, jossa saa olla ihan oma itsensä. On kavereita, jotka hyväksyvät paitsi minut sellaisena kuin olen, myös tämän meidän suhde-jutun, jossa silloin tällöin samassakin talossa voi olla kaksi miestä. Eihän me pääasiassa avoimesti näin olla. Eikä pääasiassa kolmistaan ylipäätään. Aika harva tästä meidän jutusta tietää. Ollaan kuitenkin haluttu, että lapset näkee meitä kaikkia kolmea yhdessä. Tietävät, että Rakas on Miehellekin ihan okei. Se vaan mikä päivän lätsäytti, oli Rakas. Hän ei halunnut osallistua siihen mitä muut tekivät. Tuli paska fiilis. Teki mieli sanoa, että sä et halua osallistua mihinkään. Sä et halua osallistua lasten kanssa tekemiseen, etkä kavereiden kanssa olemiseen. Mä vaan osallistun aina Sun juttuihin, mutta sä et Mun. En sanonut. Vältyttiin riidalta.

Aamu oli taas yksi kaaos. Vanhinta tyttöä väsytti ja valitti huonoa oloa. Veikkaan syyksi ihan väsymystä ja liikaa herkkuja eilen. Vanhinta poikaa väsytti myös ja ulkohousut olivat hukassa. Mietin, että jäivätköhän ne koululle perjantaina. Poika nappasi kaapista ekat vastaan tulleet housut ja mä huomasin vasta koululla miten likaiset ne oli ja molemmissa polvissa reikä. Voi jee. Kyllä on taas hyvääitiolo.

Tänä aamuna mä en jotenkin osaa jäsentää mitään. Tää on nyt tällaista sekalaista pälinää. Yritän nyt vain päästä kiinni siihen, että kirjoittaisin päivittäin. Ehkäpä huomenna tulee jo parempaa analyysiä tästä elämästä.

Ai niin. Sellainen muutos tähän elämään vielä, että sovittiin viikonloppuna, että mä hoidan jatkossa tuon meidän ongelmakoiran ulkoilutuksen ja Mies hoitaa muut. Hassua sinällään, tää ratkaisu ei liity nyt niinkään Mieheen vaan Rakkaaseen, joka kitisi viikonloppuna ongelmakoirasta. Totesin, että kyllä mä voin käyttää sen yksinkin. Saa nähdä millä tavalla tämä vaikuttaa nyt mun fiiliksiin, liikkumisiin ja oloon. Ja miten vaikuttaa muihin. Mutta päätämme raporttimme tällä kertaa. Kiitos, kun kuuntelitte.

PS. Mulle ei tarvitse enää linkittää niitä blogiin liittyviä spekulointikeskusteluja, vaikka niitä ihan hauska on ollutkin lukea.