Huomenta vain kaikille. Olo on vähän plääh. Koko lapsilauma on kipeänä kotona, nuorin valvotti viime yönä, eikä omakaan olo ole paras mahdollinen. No ei auta, kuten kaikki äidit tietävät.

Äidit. Mä tajusin eilen, että koko tämän huushollin hyvä mieli on ihan vaan musta kiinni. Ja kun tietää miten masentunut ja miten pitkään masentunut mä olen ollut, niin… Se on aika helvetin masentavaa. Mäkin kaipaisin ympärilleni ihmisiä, jotka saa mulle hyvän mielen, mutta mä oon vain aina yksin. Tai siis yksin lasten kanssa ja sitten on Mies ja Rakas. Muut kaverisuhteet on karisseet aikalailla johonkin. Eilen taas huomasin miten huonosti meillä voi Miehen kanssa asiat olla. Heti, kun Mies tulee kotiin, sen tuntee miten fiilis lässähtää kuin pannukakku.

Vanhimmalla muksulla on korva kipeänä. Eilen illalla näytti tosi tuskaiselta, mutta se saattoi kyllä olla vähän esiintymistäkin. Tänään kuitenkin lääkäriin. Tuolla vanhimmalla on ollut ongelmia korvien kanssa muutenkin. Hassua sinällään, pienenä ei ollut korvien kanssa mitään ongelmaa, mutta nyt… Se kävi vuodenvaihteessa jo kuulontutkimuksessakin ja siinä todettiin kuulon alentuma. Kesällä pitäisi mennä kontrolikäynnille.

Sain yhden ison proggiksen just valmiiksi. Pitäisi osata suunnata seuraavaan. Ei vaan huvita. Mikään ei oikein huvita taaskaan.

Ai niin. Nyt mä muistankin mistä mun piti tänään kirjoittaa. Se tuli mulle mieleen, kun kuljin tuon meidän sekarotuisen jätin kanssa eilen illalla lenkillä. Toi koira masentaa mua. Se on upea, mutta tosi ongelmainen ja kun mä en luota siihen yhtään. Mä tiedän kyllä, että se vika on hihnan toisessa päässä, mutta kun mä en vaan ole osannut kouluttaa sitä oikein. Enkä etenkään tarpeeksi ajoissa. Sitten siitä tuli jätti ja nyt mua pelottaa, että mä en saa pideltyä sitä.